Kävin tänään hakemassa Ticon meille. Kovasti on nuori pari käynyt ulkona liehittelemässä toisiaan. Kerran Tico jopa hyppäsi selkään mutta siihen Kiia sitten tuumasi, että:"Äläs hosu..." Silmiin nähtävästi Kiia on ihastuksissaan Ticosta mutta tosiasiassa uskon, että parhaat päivät alkavat aikaisintaan tiistaina.
Tico on kyllä uskomattoman tervepäinen koira. Pojalla ei ollut minkäänlaisia ongelmia uida meidän meluisaan arkeen, jolle antavat oman tujauksensa meidän bortsutytöt ja kissa. Tico on kuin kotonaan, eikä välitä metelöivistä, nahistelevista pojan koltiaisista, joita äiti välistä ojentelee kenties hieman kovemmalla äänellä. Jätkä vain tyynesti makaa ja katselee. Kun sille puhuu, alkaa häntä heilua ja silityksiä ruinataan.
Aivan illasta kävimme Ticon kanssa juoksulenkillä. Nyt on Kiia löytänyt veroisensa juoksukaverin. Ensinnäkin täytyy kehuskella täällä Ticon liikkeitä. Poika juoksi pitkällä, rennolla ja lennokkaalla askeleella vaivattomasti kahdeksan kilsaa. Koirien, lenkkeilijöiden ja yhden rohkean talvipyöräilijänkin ohitus sujui ongelmitta. Toivottavasti huomenna ehtisin ottaa muutaman kuvan herrasta ja hänen nuorikostaan. Jos halukkuutta löytyy, tervetuloa kylään. Tämä on ainutkertainen mahdollisuus tavata pentueen molemmat vanhemmat. Huomenna vien vielä Kiian progeen ihan varmuuden vuoksi. Lähetän näytteen taas Matkahuollon kautta, jolloin saan tuloksen huomenna neljään mennessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti