22. vrk

Nyt jo tekisi mieli hihkua ja hillua mutta täytyy vielä malttaa pieni hetki. Kiialle on nyt eilisestä lähtien ruoka maistunut huonommin. Tämähän on ollut aikaisemmin varma merkki tiineydestä. Raaka liha ei mene alas. Nappulakin hieman nihkeästi. Niinpä annankin Kiialle NEU:ta ja nappulaa. Kun Kiia saa putken auki NEU:lla, menee nappulatkin. Muutoin Kiia on kotosalla oma rauhallinen itsensä. Myöskin lenkillä on oma vauhdikas itsensä. Nyt on alkanut hakea myös Nancya enemmän leikkiin. Johtunee osittain myös siitä, ettei Kiia ole enää päässyt treeneihin. Nappasin tänään Tuomaksen avustuksella nopeasti yhden pönötyskuvan Kiiasta tuolla meidän terassilla. 

Kiian maha 22. vrk kohdalla

18. vrk

Meillä on arki palannut taloon, sillä Ross ja Raina matkasivat eilen kummatkin omiin koteihinsa. Sinänsä hyvä ajankohta, sillä Kiian kanssa elämme nyt niitä herkimpiä aikoja, jolloin ei pitäisi olla mitään ylimääräistä stressiä. Eilen illasta Kiia oli jotenkin levoton. Haki huomiota (kuten lähes joka ilta) mutta myös läähätteli. Tämä voi olla merkki alkioiden kiinnittymisestä. Olen pitänyt nyt pään kylmänä, enkä vieläkään ole varannut ultraan aikaa mutta kyllä nyt sen verran alkaa poltella, että kaipa sitä pitää kilauttaa Hiskimäen klinikalle. Ja tuumasta toimeen...

...Olen nyt varannut Kiialle ultran 8.4. klo 8. Glups!

15. vrk

Harmittaa, että tämä meidän arki on nyt kovin epätyypillistä ja aikaa on jäänyt luvattoman vähän tämän blogin päivittämiseen. Kiialle ei kuulu kummempia mutta käytös on kyllä muuttunut. Kiia on ollut poikkeuksellisen täpäkkänä Rainalle. Myös vieraanamme oleva uros, Ross, haistelee suurella mielenkiinnolla Kiiaa. Tästähän Kiia ei tykkää ei sitten pätkääkään vaan irvistelee "nätisti". Olen nyt tarkoituksella antanut ruokaa vähän enemmän aamulla. Pitäisi varmaan alkaa antaa sitä myös päivällä, ettei pahaolo ehdi tulla. Vielä pitäisi malttaa heti odottaa mutta jos Kiia todetaan tiineeksi, lupaan, että sitten alan tykittää tänne tekstejä ja kuvia.

Kiia eilen pihallamme

12. pvä

Tänään Kiia oksensi sappinesteitä lattialle. Minun piti heti kaivaa esiin tiineysajan päiväkirjani, johon olen kirjoittanut havaintoja matkan varrelta. Kiiahan on nyt ollut jotenkin nälkäisemmän oloinen ja olenkin antanut hieman reiluummin ruokaa. Aamulla normaalisti nappulaa menee se 1,5 desiä mutta nyt olen antanut 2 dl. Illasta puuroa olen antanut 150 grammaa ja lihaa samaten. Nyt annan lihaa hieman enemmän eli noin 180-200 grammaa. Viime tiineyden yhteydessä Kiia oksensi sappinesteitä juuripa 12. päivän kohdalla. Kiia myös putsailee edelleen itseään aika reippaasti. Viikonloppuna voisi yrittää napata muutaman kuvan tytöstä. Toivottavasti olisi aurinkoinen ilma. Tässä on jotenkin tullut todella varovaiseksi, eikä oikein uskalla vielä mitään toivoa. En siis ole edelleenkään varannut sitä ultra-aikaa. Teen sen sitten ensi viikon jälkeen, jos merkit ovat suotuisat.

8. vuorokausi

En nyt oikein tiedä, onko viisasta tänne kirjoitella mitään vai ei, kun en haluaisi turhaa toivoa elättää. Meille ei kuulu mitään kummempaa. Kiirettä on edelleen kovasti pitänyt. Eilen olimme koko päivän Längelmäellä tokoa treenaamassa. Kiiakin pääsi vähän treenaamaan. Treeni oli muuten ihan ok mutta ohjatun noudon suunnat olivat unohtuneet, eikä kaukkareitakaan tyttö meinanut aluksi tehdä maltillisesti. Kotosalla Kiia on pitkälti omissa oloissaan mutta niinhän se aina on. Edelleen putsailee itseään ahkeraan, mikä voisi olla yksi merkki alkavasta tiineydestä. Huomiota ehkä hakee nyt useammin ja Rainalle kommentoi, kun Raina pyrki silitettäväksi äitinsä ohi, että:"Voisitko nyt millään poistua taakse vasemmalle, kiitos. Nyt on minun vuoro."

Kotiuduttu

Tulimme takaisin Liettuan reissusta maanantaina iltapäivästä. Matkalla jätimme haikein mielin Ticon Lahteen. Tämä poika ihastutti monta ihmistä sekä Liettuassa että Suomessa. Paikalliset bortsufanit halusivat ottaa kuvia itsestään Ticon kanssa ja olivat vallan myytyjä ihanasta pojasta. Me tosiaan osallistuimme kahtena päivänä CACIB-näyttelyyn Vilnassa. Ensimmäisenä päivänä Super oli VSP ja toisena päivänä sen tittelin nappasi Tico Kiian ollessa ROP. Saimme siis kotiin tuomisiksi kuusi uutta valioarvoa sekä yhden voittajatittelin. Tico matkalaisena on todella helppo. Rauhallinen ja kuuliainen. Ei tarvitse jännittää missään tilanteessa, kuinka poika mahtaa reagoida. Tämän pojan otan kyllä mielellään uudestaan matkaan.

Emme onnistuneet astuttamaan kuin kerran mutta jospa se yksi kerta riittäisi. Menemme ultraan viikolla 15. 

Minä ja kolme uutta Liettuan Muotovaliota

Tico vilnalaisen kolhoosin edessä

Tico Jassun kanssa kehässä
Kuva: Aiste Sudintaite

Tällä askelluksella voitettiin urokset
Kuva: Aiste Sudintaite

Minä ja Kiia kehässä
Kuva: Aiste Sudintaite

Onnittelen PN2:n omistajaa Martaa
Kuva: Aiste Sudintaite

Tico ja Kiia ROP-kehässä
Kuva: Aiste Sudintaite

Kiia poseeraa puistossa

Osaa se Kiiakin potkia
Kuva: Aiste Sudintaite

Äidin oma muru
Kuva: Aiste Sudintaite

Tico the Progekoira

Täytyy myöntää, että usko meinasi olla koetuksella, kun Tico ei mahdottomasti reagoinut Kiiaan ennen eilistä. Emme kuitenkaan saaneet astutusta onnistumaan, vaikka yrityksen puutteesta ei voinut puhua. Tänään se sitten osui kohdilleen, ja nuori pari oli nalkissa n. 10 minuuttia. Tico olisi pian ottanut uusintaerän mutta Kiia oli sitä mieltä, että nyt on tauon paikka. Katsotaan saadaanko vielä yksi astuminen vai oliko se siinä.

Toinen proge

Tämän päivän progetestin tulos ei edelleenkään päätä huimaa. Arvo oli vasta 1,05, mikä tarkoittaa sitä, ettei meillä tapahdu vielä mitään pariin kolmeen päivään. Odotellaan siis.

Jännä viikko edessä

Kävin tänään hakemassa Ticon meille. Kovasti on nuori pari käynyt ulkona liehittelemässä toisiaan. Kerran Tico jopa hyppäsi selkään mutta siihen Kiia sitten tuumasi, että:"Äläs hosu..." Silmiin nähtävästi Kiia on ihastuksissaan Ticosta mutta tosiasiassa uskon, että parhaat päivät alkavat aikaisintaan tiistaina.

Tico on kyllä uskomattoman tervepäinen koira. Pojalla ei ollut minkäänlaisia ongelmia uida meidän meluisaan arkeen, jolle antavat oman tujauksensa meidän bortsutytöt ja kissa. Tico on kuin kotonaan, eikä välitä metelöivistä, nahistelevista pojan koltiaisista, joita äiti välistä ojentelee kenties hieman kovemmalla äänellä. Jätkä vain tyynesti makaa ja katselee. Kun sille puhuu, alkaa häntä heilua ja silityksiä ruinataan.
 
Aivan illasta kävimme Ticon kanssa juoksulenkillä. Nyt on Kiia löytänyt veroisensa juoksukaverin. Ensinnäkin täytyy kehuskella täällä Ticon liikkeitä. Poika juoksi pitkällä, rennolla ja lennokkaalla askeleella vaivattomasti kahdeksan kilsaa. Koirien, lenkkeilijöiden ja yhden rohkean talvipyöräilijänkin ohitus sujui ongelmitta. Toivottavasti huomenna ehtisin ottaa muutaman kuvan herrasta ja hänen nuorikostaan. Jos halukkuutta löytyy, tervetuloa kylään. Tämä on ainutkertainen mahdollisuus tavata pentueen molemmat vanhemmat. Huomenna vien vielä Kiian progeen ihan varmuuden vuoksi. Lähetän näytteen taas Matkahuollon kautta, jolloin saan tuloksen huomenna neljään mennessä.