8. vuorokausi

En nyt oikein tiedä, onko viisasta tänne kirjoitella mitään vai ei, kun en haluaisi turhaa toivoa elättää. Meille ei kuulu mitään kummempaa. Kiirettä on edelleen kovasti pitänyt. Eilen olimme koko päivän Längelmäellä tokoa treenaamassa. Kiiakin pääsi vähän treenaamaan. Treeni oli muuten ihan ok mutta ohjatun noudon suunnat olivat unohtuneet, eikä kaukkareitakaan tyttö meinanut aluksi tehdä maltillisesti. Kotosalla Kiia on pitkälti omissa oloissaan mutta niinhän se aina on. Edelleen putsailee itseään ahkeraan, mikä voisi olla yksi merkki alkavasta tiineydestä. Huomiota ehkä hakee nyt useammin ja Rainalle kommentoi, kun Raina pyrki silitettäväksi äitinsä ohi, että:"Voisitko nyt millään poistua taakse vasemmalle, kiitos. Nyt on minun vuoro."